Leave no child inside -Richard Louv

Ennen kuin alat lukemaan tätä pyydän teitä pelastamaan minut akateemisesta maailmasta. Päivät Oslossa kun koostuu tätänykyään pääosin lukemisesta, kirjoittamisesta ja ajatustyöstä. Niinpä, opiskella nyt luonnon käyttöä opetuksessa kirjastossa lukemalla! Does it make sense? Tämä kuitenkin varoituksena myös tekstin sisällöstä, oli pakko taas purkaa vähän miljoonia ajatuksia.

Video toimii hyvänä johdantona aiheeseen: http://projectwildthing.com/

Talvimelontaa Oslo-vuonossa. Mukava läpsytellä ja tehdä eskimoreeniä ohuen jäähileen keskellä.

Jälleen aika nostaa kytkintä ja laittaa myssy syvälle päähän. Taannoin olen kirjoitellut aiheista liittyen seikkailukasvatuksen tarpeeseen, lasten luonnolliseen kokemiseen sekä teknologian tuomiseen opetussuunnitelman osaksi. Tällä kertaa pureudun aiheeseen hieman syvemmälle, sillä mieltäni riivaa ajatus tulevaisuudesta, jossa kaikki paikat ovat yhtä ja samaa, samalla kun lapset kokevat McDonaldsin sekä Xboxin luonnollisemmaksi osaksi elämää kuin koivun ja nokkosen.

Miten niin kaikki paikat ovat ’yhtä ja samaa’? Mietitäänpä. Ostoskeskukset, koulujen piha-alueet, kerrostalojen sisäpihat ja puistot ovat joko modernin kaupunkisuunnittelun tuloksena tai muuten vain enemmän tai vähemmän samankaltaisia. Kaiken lisäksi, valitettavasti, nämä ovat juuri ne alueet jossa yhä useammat lapset elävät lapsuutensa. Aamulla kouluun, välitunnit leikkien betoni ja muovipäällysteisillä rajatuilla alueilla, iltapäivällä kotiin pelaamaan pleikkaria ja ehkä viikonloppuna kauppakeskukseen iskän ja äitin kanssa. Totta kai nyt puhun ennen kaikkea kaupungeista ja niiden lähiöistä, mutta esimerkiksi ABC-huoltoasemat ajavat juuri samanlaista ideologiaa sisään ympäri Suomen. Mihin tällainen ajattelu johtaa? Miksi mä taas täällä pauhaan omiani..?

Normipäivä oopperatalolla..

Nykyajan nuorisoa ei kiinnosta lähiympäristö saati luonto. Pakko myöntää, tuskin itsekkään tenavana osasin arvostaa sitä Puistolan pikkumetsää, jonka läpi päivittäin kuljin. Tuskin ajattelin, että ’vau, onpa makeeta kun pääsen metsään ja luontoon koulupäivän jälkeen’. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, kun metsää ei enää ole, ymmärrän ongelman. Muutamassa vuodessa tilalle on kohonnut pienkerrostaloja mitälie ja alueen lasten vähäinenkin mahdollisuus kosketukseen luonnon kanssa on entistä vaikeampaa. 

Kotikulmistani on tullut sitä ’yhtä ja samaa’ ja samalla on kuollut alueen pienetkin ominaispiirteet, joista tykkäsin ja jotka herättävät tunteita.

Ne ominaispiirteet, joiden takia kenties arvostaisin aluetta hyvänä paikkana lapsen kasvattamiseen ja haluaisin tehdä hyvää alueen puolesta. Siistiä tässä on kuitenkin se, että tällekin ilmiölle on keksitty nimi jo -70 luvulla: Place and Placelessness (Edward Replh).

Norjalainen kisakatsomo Lympialaisten aikaan.

Toisaalta olen ilmaissut mielipiteeni myös lasten vieraantumisesta luonnosta. Vai pitäisikö sanoa vieroksuttamisesta. Menneissä teksteissä (katso alas) olen käsitellyt niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin vieraantumista luonnosta ja teknologian hypetystä opetuksessa. Nyt olen löytänyt näillekin ilmiöille oikein tieteelliset termit. Siinä missä kärsinyttä lapsi-luonto suhdetta kutsutaan nimellä nature deficit disorder (Richard Louv – Last Child in the Woods, 2010), teknologian räjähdysmäistä suosionkasvua on yritetty perustella niin sanotulla the hype cycle:llä (Joseph Schumpeter joskus miljoona vuotta sitten) – how cool is that. Jälkimmäiseen hypersykliteoriaan nimittäin kuuluu juuri tällainen uusien teknisten vempainten ihannointi, ylikäyttö, toteaminen toimimattomiksi ja uudelleen ko. vempaimen käytön tehokas suunnittelu. Tällä hetkellä vempaimena koen tabletin opetuksessa ja elämme ihannointi vaihetta. Mietinpä vain voisimmeko jättää iPadien ylikäytön opetuksessa väliin ja oikaista suoraan laitteiden tehokkaaseen käyttöön?  

Opetussuunnitelma 2016?

Aika taas laittaa myssy päähän ja pohtia paljon ylistetyn suomalaisen opetussuunnitelman tulevaisuutta sekä sen vaikutuksia yhteisömme kehitykseen. Kuten sivistyneimmät tietää, opetusministeriössä on parhaillaan työn alla uusi opetussuunnitelma esiopetukseen, peruskouluihin sekä lukioon, jonka on tarkoitus astua käytäntöön vuonna 2016. Kuluvan vuoden huhtikuussa saammekin jo ensimmäiset maistiaiset tulevasta, kun opetusministeriön työryhmä avaa ehdotuksensa yleiseen tarkasteluun ja kommentointiin. Tässä tekstissä pureudutaan uuden OPS:n kehityksen luihin ja ytimiin ja tarkastellaan niin tulevaisuuden mahdollisuuksia kuin haasteitakin.

Tänä päivänä kansaamme kuohuttaa yhä enenevissä määrin kasvava teknologian kehitys ja miten saamme mahdollisimman paljon irti iPadeistä ja älypuhelimista. Nyt tämä kehitys on siirtymässä mitä todennäköisimmin pysyvästi myös koulumaailmaan, jossa jos ennakkopuheista voidaan jotain päätellä, tullaan tukeutumaan entistä enemmän teknisiin vempaimiin. Onpa Elinkeinoelämän Keskusliiton koulutusasiantuntija Satu Ågren todennut, että 

”…tietotekniikan monipuolinen hyödyntäminen oppimisessa ja opetuksessa vahvistaa oppilaiden luovuutta, valmiutta yhdessä tekemiseen, kriittistä ajattelua ja kansainvälisyyttä.” (22.10.2013) 

Olettamustani tietotekniikan hyödyntämisestä ei ainakaan vähennä opetusministerin syksyllä tekemä vierailu tutustumaan mm. Shanghain (Kiina) sekä Etelä-Korean koulutusjärjestelmiin. Molemmat kun niittivät huomattavaa menestystä viimeisimmissä PISA –testeissä Suomen niellessä tappion karvasta kalkkia. Kaiken muun hyvän lisäksi väläytti ministeri Stubb ajatuksen koodauksen perusteiden tuomisesta valinnaisten kurssien listalle. O-ou.

Kysymys kuuluu: miksi ei?

Samaan aikaan, kun Suomen päättäjät hypettävät tekniikan hyödyntämistä koulutuksen tukena, lastenpsykologit harovat hiuksiaan yhdessä opettajien ja lastentarhanopettajien kanssa, sillä lasten ja nuorten psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet huimasti viime vuosien aikana. Yhtenä osaselityksenä lisääntyneeseen häiriökäytökseen yhä nuoremmilla on esitetty dramaattisesti lisääntynyttä ajankäyttöä ruudun äärellä, joko pelejä pelaten tai passiivisena tuijottajana. Tämä vapaa-ajan viihdyke on suoraan verrannollinen lasten vähentyneeseen ulkona vietettyyn aikaan, jossa aina aiemmin on purettu ylimääräinen energia vapaan leikin parissa. Nyt tämä lapsiin luonnollisesti sitoutunut loputon energia siis purkautuu yhä useammin ennalta-arvaamattomissa tilanteissa aggressionpurkauksina muita ihmisiä kohtaan. Haluankin kysyä: olenko ainoa, jonka päässä on selkeä vastakkainasettelu poliitikkojen halutessa lisätä ruutuaikaa myös koulussa, samalla kun asiantuntijat toteavat teknologian olevan yhteiskuntaamme hallitseva ongelma?

Opetusministeri Krista Kiuru kävi siis syksyllä hakemassa vinkkiä Aasian metropolien koulutusjärjestelmistä. Mitä ilmeisimmin maat oli valittu PISA –testin tulosten perusteella, mikä ei sinänsä ole väärin jos oppilaiden taitoa vastata kysymyksiin pidetään koulutuksen itseisarvona. Itse asiassa alunperinhän koulu on kehitetty vuosikymmenten saatossa (1940-luvulta eteenpäin) mahdollistamaan myös tulevaisuudessa valtion hyvät talousnäkymät. Tässä kohtaa nostaisin kuitenkin esille omasta mielestäni tärkeän huomion koulun tavoitteista, enkä puutu humpuuki-testeihin sen enempää. Joka tapauksessa, nykypäivän koulun tavoitteena voisi mielestäni pitää lapsen ja nuoren kasvun tukemista tasapainoiseksi aikuiseksi.

Toisen huomion haluaisin tehdä koulutusjärjestelmien mallimaiden valinnasta. Kiina ja Etelä-Korea ovat varmasti loistavia valtioita omalla alallaan. Joskin ko. valtioiden asukit elävät ”hieman” erilaista elämää kuin me synkkään ja pimeään talveen tottuneet suomalaiset. Nyt odotankin innolla (ja pelolla) miten vierailut tulevat näkymään uudessa OPS -ehdotuksessa ja miten täysin erilaisesta kulttuurista saatu tieto on sopeutettu omaan kulttuuriimme. Ehdottaisin kuitenkin vielä yhtä tutustumista edes hieman läheisempään kulttuuriin, sillä rehellisesti sanottuna voisimme oppia paljon niinkin läheltä kuin Norjasta.

Epäilemättä teknologia on tullut yhteiskuntaamme jäädäkseen. Teknologiaa hyödyntämällä voidaan varmasti tuoda myös lisää monipuolisuutta ja hyviä menetelmiä koulujen arkeen, mutta on pidettäköön huoli myös jokaisen mielen tasapainosta. Siksi toivon ja uskon syvästi päättäjien huomioivan myös sosiaalisen ja kasvatuksellisen merkityksen kouluyhteisön rakentamisessa. Eikä anneta myöskään kalliin teknologian eriarvoistaa pieniä kyläkouluja suurista koulukeskittymistä, vaan taataan yhä tulevaisuudessa jokaiselle oppijalle yhtäläiset edellytykset maailmassa selviämiseen.    

Kuka tarvitsee seikkailukasvatusta?

Itsellänihän ei lasta ole eli asiasta en oikeasti tiedä yhtään mitään. Kasvatusta ja vaihtoehtoisia opetusmenetelmiä viime syksystä lähtien opiskelleena, on kuitenkin herännyt monia ajatuksia aiheeseen liittyen. Kuulisinkin mielelläni lukijoiden, niin lapsellisten kuin lapsettomienkin ajatuksia aiheesta. Tekstissä käytän termiä seikkailukasvatus, mikä tässä tilanteessa tarkoittaa kaikkea luokkahuoneen ja kodin ulkopuolella tapahtuvaa oppimiseen ja henkilökohtaiseen kasvuun tähtäävää toimintaa. 

Kuka tarvitsee seikkailukasvatusta? – kannanotto lasten kasvatukseen

Presidentti  Niinistön aikana on paljon puhuttu lasten lisääntyneestä syrjäytymisestä sekä lisääntyneistä mielenterveysongelmista. Tämä on johtanut keskusteluihin ongelmien ennaltaehkäisemiseksi sekä miten lasten toimiin voitaisiin puuttua parantavasti. Tällä kirjoituksella haluan herättää ajatuksen ongelman ytimestä: onko ongelma lapsessa itsessään vai hänen kasvattajassaan, useimmiten vanhemmissa?

Lapset on tehty leikkimään. Luonnon tarjoama pelikenttä on monimuotoinen: on kiviä millä hyppiä, kallioita mille kiivetä, puroja joiden yli hyppiä ja ääniä joita ihmetellä. Luonnon luoma vapauden ja luovuuden tunne on ensiarvoisen tärkeää lapsen kasvun tukena. Luonto antaa lapselle mahdollisuuden päästää sisäinen tutkimusmatkailijansa valloilleen, jolla on tutkitusti kauaskantoiset vaikutukset lapsen kehityksessä. (Beard & Wilson, 2002.)

Seikkailukasvatuksella tarkoitetaan toimintoja, joilla tavoitellaan lapsen tai nuoren niin psyykkistä, fyysistä kuin sosiaalista kasvua tasapainoiseksi aikuiseksi. Seikkailukasvatuksen työkaluina käytetään usein hyväksi luonnon omia mahdollisuuksia kokea ja oppia uutta sekä toteuttaa omaa mielikuvitustaan. Retkeily, melonta, kiipeily sekä erilaiset ryhmähaasteet ovat yleisesti seikkailukasvatuksessa käytettyjä työkaluja. Yksinkertaisimmillaan seikkailukasvatustilanne voidaan kuitenkin järjestää viemällä ryhmä nuoria luontoon viettämään aikaa ja oppimaan uusia taitoja.

Kokemus

Menneen kesän aikana seurasin, kuinka kaksi noin 8-vuotiasta lasta leikkivät toistuvasti kerrostaloalueen sisäpihalla. Sisäpiha, joka toimii myös asukkaiden vilkkaasti liikennöitynä parkkipaikkana, sisältää parkkialueen lisäksi roskakatoksen sekä tuuletustelineen. Kaiken vaarallisuutensa lisäksi tämä urbaani ”leikkikenttä” tarjoaa valitettavan ohuet mahdollisuudet luonnon kokemiseen sekä luonnollisten aktiviteettien syntymiseen ja sitä kautta lapsen kokonaisvaltaiseen kasvuun.

Leikkejä seuratessani sisälläni on herännyt erilaisia tuntemuksia ja kysymyksiä. Ahdistusta siitä, että lapset likaavat parkkipaikan. Pelko siitä, että onko tämä lasten kokema todellisuus luonnosta. Miksi lapset leikkivät kerrostalon parkkipaikalla? Kuka on velvoitettu siivoamaan leikkikaluina käytetyt, pihalle ja autojen katoille levitetyt, pahvilaatikot sekä muut jätteet? Mikä merkitys lapsille on sanoilla ’luonto’ tai ’metsä’?

Aluksi katselin lapsia paheksuvasti. Eikö lapsilla ole muuta tekemistä kuin heitellä pahveja ympäri sisäpihaa ja poistua paikalta siivoamatta jälkiään, ajattelin mielessäni. Ajan kuluessa ja asiaa miettiessäni, olen ymmärtänyt karun todellisuuden: pahvilaatikot todella olivat ainoa sisäpihan tarjoama aktiviteetti heti kun kuivaustelineen renkuttamiseen oli kyllästytty. Voinko siis syyttää lasta luonnollisen leikkimiseen johtavan vaiston seuraamisesta?

Kasvatusta lapsille ja vanhemmille?

Päävastuu lasten kasvatuksessa on tietenkin vanhemmilla. Mutta miten vanhemmat voivat omalla toiminnallaan joko tuhota tai edistää lapsen kokonaisvaltaista kasvua? Lapsi tarvitsee kehittyäkseen luonnollisen ympäristön seikkailla, tutkia, liikkua, yrittää, erehtyä ja oppia. Parhaimmillaan vanhemmat vievät lapsensa retkelle, jossa on vapaus kulkea ympäristöä tutkien ja elää hetkestä nauttien. Tähän jos saadaan yhdistettyä sosiaalisen kanssakäynnin, on tuloksena psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti terve nuori. Mikä olisi sen parempaa niin lapselle itselleen kuin suomalaiselle yhteiskunnalle?

Pahimmillaan vanhemmat kuitenkin rajoittavat (useimmiten tiedostamattaan) lapsen kasvua ja kehittymistä. Usein vedotaan kiireeseen, joskus taas ulkona sataa eikä ulos voi mennä. Esittämässäni esimerkissä en voi syyttää lapsia seurauksista vaan minun on pakko kohdistaa katseeni kasvattajiin. Jos lapsilla olisi mahdollisuus purkaa rajaton energiansa luonnollisten aktiviteettien parissa, tällaista teennäistä leikkiä tuskin tapahtuisi eikä muiden asukkaiden tarvitsisi siivota pahvilaatikoita autojensa katoilta.

On siis aika kohdistaa katseet lasten hyvinvoinnin lisäksi myös aikuisten ihmisten kykyyn toimia kasvattajana.

Hyvät vanhemmat, opettajat, tarhan tädit ja sedät sekä muut kasvattajat: haastan teidät kaikki tasavertaisesti antamaan lapselle mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä tasapainoiseksi, hyväkuntoiseksi nuoreksi. Tähän pystytte viemällä lapsen ulos, luontoon, ja kehottamalla kokeilemaan uutta ja ihmeellistä. Synnyttäkää sosiaalisia suhteita ja pitäkää myös huoli lapsen kokonaisvaltaisesta turvallisuudesta. Antakaa  mahdollisuus erehtyä, sillä silloin kun lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, on uuden oppiminen taattua. 

Beard, C. M., & Wilson, J. P. (2002). The power of experiential learning: a handbook for trainers and educators.  London: Kogan Page Ltd.

Lisätietoa seikkailukasvatuksesta: www.outwardbound.fi

Video-update

On ihme paikka tämä Oslo. Ihmiset liikkuu luonnossa, satoi tai paistoi! Vauvasta vaariin. Ihme hulluja. Tästä lisää ensi kerralla, nyt videoita ja kuvia menneistä tapahtumista sekä oleellisimmat.

Video 1. Wind tunnel test with Terra Nova Laser Competition 2. (Ambleside)

Video 2. This is just an awesome winter activity in Oslo! Basically people are using their own or hired sledges and sledging down a long hill. When people reach the bottom of the hill, they will hop in the metro that brings you back to the starting point! And again and again.

Video 3. This is from the last meters of a winter hike after skiing over 10km and falling down all together over hundred times and still smiling! Hard to imagine that many of the actors and actress saw snow for the first time in their lives like two weeks before the trip and already skiing. Great job!

70kg luggage.

Here I am.

 

Staika after snowstorm.

Sanotaanko, että semmonen kevyt kiire koko ajan päällä lukemisten ja tehtävien kanssa, joten vedetään lyhyen kaavan mukaan:

- Yliopisto: Liikuntamahdollisuuksiltaan kuin Vierumäki, mutta isompi ja parempi. Ladut tosin hyvin kapeita lumenpuutteen vuoksi. 

- Ilmasto: Lunta odotettiin pitkään ja kerrankin kun se saatiin, muuttui sää jälleen +4 ja vesisateeseen. Liisteriä, liisteriä! Latujen puutteen takia onkin lauantaina 8.2. tiedossa Oslon keskustaan tutustuminen vesiltä käsin, eli mela kouraan ja kuivapuku niskaan!

- Huone: Oleellisimpina sisustuselementteinä käytetty Salomon -suksia, Haglöfs -untuva ja kuoritakkeja sekä Rab -makuupussia. Siitä se ajatus sitten lähtikin ja loput haettu Ikeasta.

- Sijainti: yliopistolle (luennot ja liikuntapaikat) 100m, keskustaan kotiovelta metrolla 20min, ladut sekä Nordmarka retkeilyalue 500m. 

Palellaan!

1/4 DONE

The last greetings of my journey in UK. Finally the semester is over and time for relaxing. Three weeks break couldn’t come in any better time after all the stress and “hurry”. In conclusion for the studies in Ambleside I could say that after a little bit rough start, the rest of the time was actually very good and even enjoyable. The first anxiety and fear about 20 page essays turned not to be too far beyond my “academic skills”, so at this very moment all the tasks is to be done (still waiting for some results).

After all, the time in Ambleside wasn’t just about studying but also getting to know new people, cultures, doing wide range of sports and finally started even working over the few last weeks. Of that thanks goes to Sam and all other folks in three Cotswold Outdoor shops around the Lake District. To clarify what really happened workwise, after a short random chat with two Outdoor shop –masters I got an opportunity to see how the shops work in UK and even more if there is any difference between the British and the Finnish customers. Also got the opportunity to see the British way of doing “Little Christmas” (firman pikkujoulut) party with Cotswolds and got to say there is a slight difference between Finns and Brits in this case… Anyhow time to thank you guys in Cotswold and hope to see you again!

Weatherwise I think the UK has been just too good. Only the few last week’s have been a bit rainier but overall no complaints from me, Aham if you’re reading this can you tell how it was from your perspective..? ;)

Now excited to face new challenges in Oslo in January and even more to relax and just chill out over Christmas. Goal for Christmas is +4kg, promise to do my best. And btw it’s great to travel alone with 50kg luggage, good fun in public transport! 

29.12. Doing well with the challenge of +4kg! See you in Oslo!!

Picture update

Pikainen kuvapäivitys Annin vierailulta Amblesidessa ja viimeisen intensiivimoduulin kenttäjaksolta!

Kiitos käynnistä<3

Team Hagförs

Käytiin huipulla

The Lake District National Park 

(luontokuvat Martina Par)

Jaksaa taas opiskella...

Loppuun pieni arvoitus: Kuka ei kuulu joukkoon?

Such a transcultural picture

Studying, sleeping, eating and more studying

Hello friends!

It's been a while since last writings.. Sorry for that. Life is full of excuses but this time I might have had a reason (didn't say a good reason) for delay. As I have said earlier, the structure of this semester is in three week-long intensive modules and after each module we'll have some time to write an essay of the topic. Now, after two modules, I can really feel that something is happening, or at least should be. A few last weeks has been one of the most stressful weeks in my life with reading, writing, analyzing, criticizing and hopefully some learning about experiential learning and outdoor education. But now I have really got the feeling that we are not in Vierumäki anymore..

Few words about the modules. 1st module, Critical Perspectives of Outdoor Education didn't really work for me. Random lectures, overnight field trip and very academic essay requirements made even the native English speakers to struggle. The "structure" of the module was just nonsense. There you go and try to fart a 4500 words essay from a huge reading list.. Luckily the head professor is finally helpful to get the essay started and now everything is up to ourselves.

2nd module instead was the opposite. Good lectures got me thinking, some examples (maybe not the best ones) of experiential education and most importantly good food in the restaurant of Brathay outdoor center. So at the moment we have two essays under work and next week there will be third one. Actually next weeks module is quite interesting with its lecturers from UK, Germany, Norway, New Zealand and Australia, so we really are getting international!

Discussion about theories, theorists, educators, philosophers and that sort of stuff.. 

Last time we have seen the sun - week ago?

Let's take the small group discussion outdoors!?

Luckily there has been some moments to take a little time off and relax. A couple of weeks ago got visitors when Essi, Mike, Laz and Clare got a touch from my Ambleside life. Good times! Also I got a chance to  work at a farm to split and pile wood - perfect workout without thinking anything. Of course I have to say thank you for my private cooks in Fairfield hall C floor: so thank you for multiple dinners Sheena, Oksana and Hanne!

Loughrigg fell.

Jeh, about the weather.. It is extremely rare to have the same kind of weather for more than 30 min. Doesn't matter if its rainy or not but it will change, and fast. So the area of the Lake District is better known as the Rain District. 

Tomorrow I will have one more special guest but more of that next time. ;) Later there will also be a selection of TEOS (our group) got TALENT, so stay tuned!! I promise it will be good stuff, this study group is such a wide range of more or less crazy but awesome people around the world!