Festivaalia, retkeilyä, elämää...

  

Näppäimistön takaa kuuluu taas! Parin viikon sisään on mahtunut yhtä jos kolmattakin tapahtumaa, joten puretaan nyt edes muutamalla lauseella.

Viikko sitten normikierroksella outdoor kaupoilla ollessani pyysivät yhtäkkiä töihin kylän suurimpaan shoppiin. Noh, seuraavan päivän jutteluissa kävi ilmi, että kaikki shopin myyjät tuntevat minut eikä siinä sen enempää kyselty muuta kuin tunteja mitä pystyisin tekemään. Itseasiassa veikkaan, että myyjät eivät tunne minua, vaan Salomonin kelta-oranssit Speedcross 3 CS kengät (mitkä on muuten parhaat kokemani maastojuoksukengät). Lopputulos tässä tarinassa se, että olisivat toivoneet enemmän tunteja mitä tarjosin enkä ottanut työtä vastaan vaan keskityn opintoihin ja elämiseen.

Jazz-illassa live musiikkia ja rentoa meininkiä.

Viikonloppuna saimme maistaa palasen paikallista kulttuuria lyhtyfestivaaleilla, johon osallistuimme Ulverstonin kylässä. 12 000 asukkaan kylässä kaikki paikalla ja karnevaalimeininki lyhtyineen huipentui ihan ok ilotulitukseen. Tässä ihmetytti lähinnä se, että  raketit (mallia isoja) ammuttiin n. 50m päästä yleisöstä ilman mitään turvajärjestelyjä. Onneksi vain yksi räjähti ennenaikaisesti yleisöön, huh.   

Kulunut viikko vietettiin sitten teltoissa majaillen ja nuotion äärellä ruokaillen Coniston water nimisen järven läheisyydessä. Leirin tavoitteena oli tutustuttaa opiskelijat paikalliseen ilmastoon, luontoon sekä johdattaa outdoor education and experiential learning saloihin. Paikalle siirryttiin n 25km joko autoilla tai pyörällä (itse preferoin CO2 päästöystävällisempää vaihtoehtoa). Leiri oli jaettu päiväaktiviteetteihin seuraavasti: ma leiri pystyyn, ti vaellus/scrambling, ke kanootit, to learning by Nature, pe leirin purku.

Tiistaina osallistuin legendaarisen the Jack's rake nimisen reitin suoritukseen, joka on sisälsi huikean scramblingin. Tämä on siis kiipeilyn ja vaelluksen sekoitus, missä reitti on paikoin niin jyrkkä että menee kiipeilyn puolelle, mutta välillä kuljetaan taas polkua pitkin. Tästä reittiin: http://www.movescount.com/moves/move18878095

Välillä painettiin puroja ylöspäin.

Kerran joutuivat turvautumaan köyden tukeen, koska lipsahtaessa alla olisi ollut "liian monta sataa metriä pystysuoraa seinää".

Maisemaa reitin varrelta.

Itse reitti kulki halkeamaa pitkin vuoren seinässä.

Muuten leirielämä sujui turhauttavan leppoisasti ja lähinnä odotellessa. Brittikulttuuriin tuntuu kuuluvan (tai ainakin maisteriopintoihin) se, että luennoitsijat rakastavat omaa ääntään ja toiminnan aloittaminen kestää ikuisuuden. Pienimmänkin päätöksen tekeminen saattaa kestää helposti 15min kun mietitään jokaisen oma mielipide. Kuitenkin uskon, että pääsimme edes puoliksi leirin tavoitteisiin sisälle, sillä Cumbrialainen sää helli meitä koko viikon. Jokaisena aamuna, päivänä ja iltana saimme nauttia sateenropinasta. Eikä ollut mitään pikkukuuroja. Saatiinpahan kerralla tuta brittiläistä retkeilykulttuuria.

Yksi reissun kohokohdista oli loistava keskustelu suomalais-brittiläis-saksalais-nigerialais -voimin, kun aloin avaamaan vuodenaikojen vaihteluita. Nigerian ainainen aurinko kun ei ole sama asia euroopan syksyn-talven-kevään-kesän vaihdellessa. Kysyttiinkin sitten Aham:lta, että mitä ajatteli säästä ennen lähtöä kotoaan: "I knew it will rain and be cold but those two at the same time - that's bad man, that's bad." Toisin sanoen sateellahan ei voi olla kylmä eikä päinvastoin. Huikeeta hupia.

Environmental art - Positive mirror of Life

Lupasivat auringonpaistetta niin vetäsin sortsit jalkaan loppupiiriin. Olin ainoa.

Kaiken hässäkän keskellä onnistuin kastelemaan myös puhelimen eli jos yhteys on heikko (lue: sitä  ei  ole) älkää ihmetelkö. Niin, ja sainpahan uuden kutsumanimenkin, kun jostain syystä alkoivat kutsumaan nimellä 'the kit man'....tiedä sitten mistä lie keksineet. Lopetettakoon tämä kuitenkin Aham:n (Nigeria) reissulla erittäin tutuksi tulleeseen sanontaan: "British weather - shit!"

Ps. Toinen blogi, ns. vähän ammattimaisempi löytyy seuraavasta: http://www.outwardbound.fi/blogit/ammattilaisblogi/elamyspedagogia-ja-maisteriopinnot

Hojo!

Hyvin akateemisella otteella on alkanut ensimmäiset kaksi päivää, vaikka aiheet onkin ollut vain tutustumista ja maisteriohjelman yleinen introduction. Tiedossa on ensimmäisen lukukauden aikana (syys-joulu) 3-4 intensiiviviikkoa, jolloin on luentoja ja lähiopetusta, jonka jälkeen kirjoitetaan jokaisesta 5000 sanan essee akateemisella englannin kielellä..... Tämä jättää kuitenkin (toivottavasti) aikaa reissuttelulle ja suunnitelmissa onkin jo skotlannin/walesin länsirannikon tutkiskelu kajakista käsin sekä Britannian korkeimman fell:in huiputtaminen (978m). Toistaiseksi olen tyytynyt tekemään fellrunningia lähi"vuorilla" ja viikonloppuna on suunniteltuna n. 760 korkeusmetrin lenkki. Ambleside on siis paikallisten vuorien sydämessä, joten mihinkään ei ole pitkä matka ja kun astut ovesta, olet jo pelipaikoilla.

Muutama opiskelijoiden ottama räpsy:

Amblesiden keskustaa

University of Cumbria - Charlotte Mason Building (päärakennus) 

Ambleside toisesta kuvakulmasta

Jenkki, Norja, Nigeria, Saksa, Suomi, Valko-Venäjä

Luennolla UK:n kansallispuistoista

The beauty of the Windermere

Kyllä, aurinko se on

Juttutuokioita pidetään siellä missä juttua löytyy. Tässä opettaja kertaa kolmea kohtaamaansa salamaniskua.

Kadut kapeita ja autot ajaa väärällä puolella tietä.

O-ou...

Kylä on pieni, mutta turistien vielä ollessa paikalla, vilkas. Seuraavaksi ensimmäinen englanninkielen oppitunti akateemisesta kirjoittamisesta, jonka jälkeen esitelmä kuksasta. Lets go Microsoft!

Yleisön pyynnöstä

Hippelis! 

En tiedä mikä siinä on, mutta vasta kun on päässyt koulun penkiltä niin löytääkin itsensä jo seuraavalta koulumatkalta. Tällä kertaa koulumatka onkin alkanut kohti Transcultural European Master Studies – elämyspedagogiikan maisteriopintoja Englantiin. Mukana repussa mm. uusi makuualusta, kuivapuku, kaiken maailman GORE-TEXIÄ ja tietenkin kuksa. Näillä näppäilyillä on tarkoitus olla puuttumatta niinkään koulutuksellisiin asioihin vaan pikemminkin kertoa kuulumisia kotosuomeen. Alustavan opiskelijalistan mukaan uuteen TEOS-perheeseeni kuuluu henkilöitä mm. Saksasta, Norjasta, Filippiineiltä, Etelä-Koreasta, Taiwanista, Jenkeistä ja tietenkin Nigeriasta, joten jos tästä kulttuurien sekamelskasta ei synny sanottavaa niin ei sitten mistään.

Perjantaisen lähtöaamun valaisi kyllä osuvasti lentokapteenin tokaisu välillä HEL-COP kun semikarvaisella äänellään toivotti tervetulleeksi lennolle Tukholmaan. Hämmennys matkustamossa kuitenkin laukesi stuertin korjatessa kohteeksi Kööpenhamina. #Flashback Sami Hedberg – Lentokapteeni.

Ikävä kyllä ensimmäinen 4kk vietetään Britannian tunnetuimman kansallispuiston the Lake Districtin sydämessä, Amblesiden kylässä, joka on tunnettu loputtomista vaellus-, kiipeily-, maastopyöräily- sekä melontamahdollisuuksista, pubeista puhumattakaan. Tai siis minullehan tämä sopii vallan hyvin, mutta mistä nipistän ajan skriivailuille… Noh, onpahan yritetty, pysytään siis kuulolla! 

1.päivä: Hostellin aamupalapöydässä istuu suomalainen, Belgiassa asuva jenkki, britti sekä irlantilainen pariskunta (minua lukuunottamatta kaikki keski-ikäisiä). Aloin ihmettelemään tätä UK, GB etc systeemiä, että mikä tarkoittaa mitäkin kun suomalaisena en ollut asiasta täysin perillä. Helpotuksekseni tästä syntyi varsinainen sota eri mielipiteiden välillä, eli ilmeisesti jokainen saa päättää itse mitä tarkoitetaan sanoilla United Kingdom, Great Britain, Irlanti, mikä kuuluu mihinkin jne. 

Aamuaisen jälkeen aika lähteä tutustumaan paikalliseen kulttuuriin, johon kuuluu olennaisena osana kymmenet toinen toistaan suuremmat outdoor shopit täynnä "Seasonal sale -50%" kylttejä. Taivas ja helvetti laskeutui mieleeni välittömästi. 5 tunnin kiertelyn jälkeen kuitenkin vielä rahat taskussa, mutta helppoa ei ollut. 

Lauantai-illan huumaan kuului ensimmäinen TEOS-opiskelijoiden tapaaminen. 10 opiskelijaa mukana, joista 8 naista ja 2 miestä. Erikoisimpana illanvietosta jäi mieleen Jakartan vahvistus, joka ilmoitti olevansa ensimmäistä kertaa ulkomailla sekä astuvansa ensimmäistä kertaa elämässään baariin. Sääliksi kävi neitiä, joka tärisi kylmissään kun lämpötila ulkona laskeutui n. +15 asteeseen. Tulee pitkä kaksi vuotta..

Jatkossa päivitykset tulee olemaan kuvapainoitteisia, joten sitä odotellessa!